Seropisäntäilyt 2014

Ensimmäistä kertaa sprinttikisassa! Ilmoittauduimme mukaan nimellä Noyal Team ja alkuperäiseen kokoonpanoon olisi kuulunut Kossu, Kina ja Colhu. Kuitenkin Colhun omistajan auto prakasi tulomatkalla ja näin heidän osallistuminen harmillisesti estyi. Colhua sijaisti näin ollen Lara. 🙂

Olen todella positiivisesti yllättynyt, miten hyvin suoritukset menivät siitä huolimatta että ennen tapahtumaa emme olleet harjoitelleet lainkaan Kossun ja Laran kanssa. Tapahtuma oli mukavalla paikalla ja hyvin järjestetty, mitä nyt vähän satoi mutta kuuluu vuodenajan henkeen. Taso oli yllättävän kovaa kun katsoi muitten suorituksia, ei juurikaan näkynyt epäonnistumisia taikka hitaita koiria. Hienoa, että sekarotuistenkin tapahtumissa on vähän kilpailun tuntua ja jännitystä.

Pari kuvaakin on onnistuttu meidän joukkueen jäsenistä saamaan (klikkaa kuvat isommaksi):

kina

Kina – kuva: Laura Hanni

kossulahto

Kossun ”virittelyä” – kuva: Laura Hanni

kossujaniko

Kossu lähdössä – kuva: Laura Hanni

kossu

Kossu – kuva: Kaisa Koivisto

lara

Lara – kuva: Laura Hanni

Kina ja Kossu juoksivat lähes saman ajan, Kina 6,29s ja Kossu 6,30s. Lara juoksi ajan 6,90s, mistä olen todella yllättynyt – löytyy sitä virtaa tarpeen vaatiessa näköjään tuosta rauhallisuuden perikuvastakin! Yhteisaika oli näinollen 19,49s (juostu matka 80 metriä), jolla sijoituimme 7/17! Ensimmäiseksi kerraksi en voisi olla tyytyväisempi! 🙂 Jos innostun treenaamaan ensi kesän sprinttikisoihin, saattaa koiriin saada vielä lisää vauhtia!

Loppuun vielä videot Noyal Teamin suorituksista:

Mainokset

Maailman Voittaja 2014 – lauantai

Mitä enemmän seuraan internetin kautta MV -näyttelyitä, sitä enemmän kadun etten mennyt sinne. Maailman Voittajasta ei ainakaan toistaiseksi ole juuri lainkaan kuvia taikka videoita netissä. Taitaa olla että kaikki näkemisen arvoinen jää Messukeskuksen seinien sisäpuolen hyvään talteen..

Aloitetaan vaihteeksi hyvistä asioista! Hymyn huulilleni nostatti lauantain kierroksella parikilpailun voittaneet kauniit borzoit ja niitten handler – mikä yhdennäköisyys koiran ja ihmisen välillä!

Olin myös positiivisesti yllättynyt perjantain ja lauantain ryhmäkehiä nauhalta katsellessani siitä, että yhä useammat näyttelykoirat alkavat olla paremmassa lihaskunnossa mitä aiemmin olen nähnyt. Kerrankin näkyi ryhmäkehissä myös omaa silmääni miellyttävä yksilö, nimittäin lauantain veteraanihusky. Edustavaa kuvaa siitä ei tähän hätään löytynyt.

Kiinnitin huomiota suurimman osan koirien liikkeisiin. Mietin, onko koirat opetettu juoksemaan niin lujaa ravia, että koirat yliastuvat vai onko suurin osa näyttelymenestyjistä näin huonoliikkeisiä? Yliastumisen lisäksi näkyi tapauksia, jotka vaappuivat tai niiden liikkeet olivat muuten vaikean oloiset.

Loppuun vielä pari kuvaa, joita toivoisin ettei joskus enää nähtäisi ollenkaan. Tällaisten koirien palkitseminen tulisi kieltää ja olla rohkaisematta ihmisiä kasvattamaan tällaisia koiria. Sitä päivää odotellessa…

Maailman Voittaja 2014 – perjantai

Voittaja-näyttelyt herättävät minussa voimakkaita tunteita, ja yleensä käyn piipahtamassa niissä vuosittain. Ihan jo vain muistuttaakseni itseäni siitä, miksi teen tätä projektiani ja minkä takia en valinnut rotukoiraihmisten leiriä. Tänä vuonna en kuitenkaan mennyt. Ei suoraan sanoen kiinnostanut – jos jo pelkästään Suomen Voittaja -näyttelyt saavat minut voimaan pahoin, niin entäs sitten Maailman Voittaja? Ei kiitos.

No, sitä en kuitenkaan voinut jättää välistä, että olisin seurannut Maailman Voittaja -näyttelyä netin kautta. Sieltähän tulee live-lähetystä, vau! No, live-lähetys pätki eikä suostunut toimimaan ja sen ajan kun lähetys toimi noin viiden minuutin ajan, näin FCI:n lipunnoston.. Tämä sai kulmani kohoamaan. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella koirajärjestöstä, joka järjestää näyttelyssä seremoniallisen lipunnoston? Minulle tästä tuli mieleen, että FCI todella kuvittelee olevansa koiramaailman valtias. Jos itse olisin FCI:n/SKL:n jäsen, kokisin varsin typerryttävänä tällaisen lipunnoston ”kansalaisten” edessä. Virallista lippua käyttävät vain valtiot ja kansakunnat, epävirallisia lippuja sen sijaan ei normaalisti seremonioida kuten MV -näyttelyssä tehtiin. Lyhyesti sanottuna lipunnosto herätti minussa ajatuksen: ”Kun liityt FCI:hin sinusta tulee sen kansalainen”. Toki lipunnostoon liittyy muutakin symboliikkaa, mutta itsessäni tämä herätti oudoksuntaa ja tietynlaista naiviutta ja pullisteltua FCI:ltä.

Live-lähetysten seuraaminen jäi tosiaan tuohon viiteen minuuttiin, koska pätkimisestä ei tullut loppua. No, seuraavaan ihmetystä herättävään aiheeseen: Typistetyt koirat MV -näyttelyssä. Ensin mietin että mitä, typistettyjen koirien näytteille asettamisenhan pitäisi olla Suomessa kiellettyä! Oli pakko varmistaa lakipykälistä, miten asia on. Ja siellä lukeekin, että mm. Maailman ja Euroopan Voittaja -näyttelyihin saa osallistua typistetyt koirat. En voi kuin ihmetellä, mikä oikeuttaa näihin poikkeuksiin, mutta onneksi nämä suurnäyttelyt ovat varsin harvoin täällä Suomessa, joten en marmata siitä aiheesta sen enempää.

Sanomalehtiä lukiessani mietiskelin, että tänä viikonloppuna kuolee varmasti useampikin koira näyttelyiden aikana. Ihmiset eivät ilmeisesti kykene ymmärtämään sitä, että koira on elävä olento – se ei selviä 70 asteisessa autossa. Muutenkin aika kyseenalaista jättää koira näyttelypaikalle odottamaan seuraavaa päivää – ei se ole mikään tavara vaan kumppani joka sekin ansaitsee kisapäivän päätteeksi laumansa kanssa oleilua. Vai mikä se koiranäyttelyiden tarkoitus taas olikaan? Ihmisten viihteeksi vai koirien hyväksi?

Suurin syy, miksi en kestä katsella näitä näyttelyitä livenä on se, miten koiria kohdellaan kun näytteilleasettajat puuskuttavat adrenaliinihuuruissaan katse kiiltelevässä voittopokaalissa. Koiria riuhdotaan, nostellaan, ”hirtetään”, suitaan hulluna.. Koira saattaa uikahtaa, jolloin niitä väkinäisesti paijataan pari kertaa ilman että handlerin ilme värähtääkään ja sama kohtelu jatkuu.. Palkintoa hamuava katse on kiinnittynyt arvostelevaan tuomariin, jonka eleitä luetaan kärppänä, milloin mennä kehää ympäri, milloin seisottaa koiraa, milloin mennä edestakaisin. Kaikki eivät toki kohtele koiriaan näin, mutta väärin on se, että ne pahimmat tapaukset pääsevät usein ryhmäkehiin asti. Varsinkin näissä suurissa näyttelyissä oikein huokuu se, miten kontakti ihmisen ja koiran välillä häviää kun ihmisen kilpailuvietti ottaa vallan. Se on surullista – koira on ihmisen paras ystävä ja niin pitäisi ihmisenkin olla koiran.

Perjantain RYP:eistä huomioni kiinnitivät venäläiset shar peit.. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, minkä ihmeen perusteella nämä koirat edustavat rotunsa, saatika lajinsa parhaimmistoa?

Huh, huh.. Eiköhän jatketa huomenna.